Rasismi on ääri-ilmiö

Rasismi on ääri-ilmiö
E. Pyyhtiä (25 toukokuuta 2011) 

 

Mielestäni, ei tarvitse joka kerta, kun joku on tyytymätön maahanmuuttajien toimintaan tai käytökseen, heti puhua rasismista. Rasismi on kuvottava ääri-ilmiö, jota harrastavat hyvin "harvat ja valitut".
Yleensä, niin sanotun "rasismin" takana on tavallinen vääräkäsitys säännöistä ja toimintatavoista, jota pitäisi hoitaa tavalliseen tapaan keskustelemalla, huomauttamalla ja selittämällä tai sääntöön viittaamalla.

Mutta sen takana saattaa olla myös kansan katoamisen aito pelko, huolestuneisuus omasta kulttuuristaan ja elämäntavoistaan, perinnemiljööstä, katukuvasta ja kansallisen maan säilyttämisestä. Ja nämä huolet ovat hyvin oikeutettuja. Kukahan haluaisi sulautua toiseen kansallisuuteen omassa kotimaassaan? Toki ulkomaalaisia on nyt Suomessa vain 3%. (STK 2012).

Niin sanotun "rasismin" taustalla saattaa olla alemmuuskompleksi, epävarmuutta, vähän katkeruutta ja kateutta, kun toinen ihminen on niin "värikäs ja äänekäs ja niin rentoutunut ja itsevarma..." Harvoin pakolaiset ovat rentoja ja itsevarmoja, esittävät rohkeita, mutta itsevarmoja he eivät ole. Mitä koskee värikkyyttä ja äänekkäisyyttä, niin siinä on ongelma.

Voi puhua maahanmuuttopolitiikan virheistä, epäkohdista, vääristymistä ja jopa epäonnistumisesta, mutta nämä ihmiset, jotka ovat jo täällä, Suomessa, useammat ovat olleet jo vuosikymmeniä, ovat todellisia ihmisiä, ei paperilukuja eikä tilastohahmoja. Eivätkä samanlaisia.

Jokaisella on oma tarinansa, usein traaginen sellainen, eihän kukaan hyvästä elämästä lähde vieraaseen maahan. Jokaisella on kulttuurinsa, usein rakas ja läheinen, jota haluaa ylläpitää ja säilyttää ja siirtää lapsilleen. Kulttuuri, joka on viimeinen side ja todiste entiseen kotimaahan jääneestä identiteetistä. Ja nämä ihmiset asuvat nyt Suomessa.

Toiset ovat omaksuneet suomalaisia elämäntapoja, toiset eivät. Mutta kaikki kehuvat Suomessa vallitsevaa järjestystä ja inhimillisyyttä: asiat toimii, kaikki tehdään kunnolla, ruoka ja juomat ovat turvallisia, nälkään ei kuole, sairasta hoidetaan jne. Suurin osa näistä väitteistä pitää paikkansa, mutta Suomessakin on ongelmansa.

Mutta nyt puhutaan maahanmuuttajista, ei Suomen ongelmista. Vaikka nykyisillä suomalaisten asenteilla immigrantit (varsin nuoret sellaiset) voivat nopeasti muuttua Suomenkin ongelmaksi. Todelliseksi ongelmaksi. Juurettomuus ja identiteettikato tekevät ihmisestä irtonaisen ja puskevat häntä marginaaliin, yhteiskunnan reunamaisemiin, varsin jos hän on syntynyt maahan, joka ei hyväksy eikä ota häntä vastaan tasavertaisena kansalaisena.

Tietysti tässä on vielä toinen aspekti. Jos otetaan keskiverto syntyvyyslukuja Skandinavian ja Euroopan maissa niin se on 2,2–2,6 parhaimmillaan, muslimiväestöllä maasta riippumatta se on 8-9. Toki muslimipakolaisia Suomessa on kaiken kaikkia n. 5000. (STK 2012). Mutta suomalaiset pelkäävät heitäkin.

Miten säilytetään Suomea ja suomalaista identiteettiä? Pitäisikö suomalaisten kiinnittää vähän enemmän huomiota perhe- ja makuhuoneensa asioihin, että suomalaisia olisi tulevaisuudessakin yhtä paljon kun nyt suhteessaan migrantteihin. Pitääkö vahvistaa kansallista omatuntoa kulttuurinsa ja arvokkuutensa kautta, pelkäämättä historian pimeihkojakin aikoja? Maahanmuuttohan on tämän ajan ja maailman tosiasioita, siitä ei pääse kieltämällä eikä kiusaamalla migrantteija. Suomi ei pääse tästä tosiasiasta vaikka lähtisi EU:sta.

Miten voi sitten suojata kantaväestöä sekoittumisesta ja katoamisesta? No, varmasti kansallisen itsetunnon vahvistamisella kulttuurin kautta eikä pelkästään jääkiekon voitoilla (vaikka nekin toki kelpaa!). Miten muuten voi järjestää asiat arvokkaasti niin, että kantaväestö saa nauttia kulttuuristaan ja kansallisuudestaan ja säilyttää sen tulokkaiden kulttuurin rinnalla?

Ja pitääkö sen olla päinvastaisessa järjestyksessä: tulokkaat noudattavat uuden asuinmaansa lakia ja tapoja, ja vasta sen jälkeen oman kulttuurinsa sääntöjä. Jos joku haluaa pitää burkansa, niin pitäkööt sen kotona, missä taas ei ole mitään järkeä, koska burkahan suojaa vieraiden miesten katseilta nimenomaan ulkona.

Joskus pidämme näitä vieraita sääntöjä ja tapoja vanhentuneina, usein barbaarisina. Mutta mitä barbaarista on naisen suojaamisessa kiusaamiselta ja kiusauksilta? Tuntuu epäreilulta.

Eurooppalaisen naisen on kestettävä joka-aamuiset meikkaamiset, pukeutumiset ja vieraiden miesten katseet ja huomautukset, jopa lähentely-yrityksiä. Musliminaisen ei tarvitse tehdä mitään, burka päälle ja ulos. Miten päästään sellaisista "ristiriidoista"?

Euroopassa jo vuosikymmenien ajan naiset eivät peitä kasvojaan, enää, kyllä sellainen tapa oli Euroopassakin, varsin ylhäisönäisillä, mutta naiset ovat taistelleet sitä vastaan ja voittaneet. Niin kuin monessa muussakin asiassa.

Ollaanko nyt tyytyväisiä siihen on toinen kysymys, mutta se on Euroopassa vallitseva tapa ja tulijoiden on noudattava isäntämaan tapoja ja lakeja. (Niin, ja kumpi se sitten on migranteille - isäntä- vai emomaa?)

Siinä olisi hyvä pohja valinnoille - usein vieraat kansalliset tavat ovat Suomen lain vastaisia ja niitä ei voi harrastaa Suomessa. Sen maahanmuuttajien pitää tietää ja etukäteen, ennen Suomeen tuloa, ja pohtia vakavasti, kannattaako Suomeen muuttaa. Voi valita maan, joka on lähempänä kulttuurillisesti tai edes maantieteellisesti. Sitten ei tarvitse paheksuttaa pakkasia ja suomalaisten juomatapoja ja parittelukäytäntöjä, jotka ovat islamin maailmassa rikoksia. Ajatelkaa, islaminuskoiset pakolaiset elävät Suomessa rikollisten keskuudessa. Ei ihme, että he eivät kovin paljon seurustele kantaväestön kanssa eivätkä omaksu suomalaisia tapoja. Mutta eristäytyminen ei ole hyvä ratkaisu mihinkään ongelmaan.

Esimerkiksi, Italiassa kantaväestö on luvultaan suuri ja identiteetistään varma, niin kuin Ranskassakin. Silti, molemmat maat ovat nyt vaikeuksissa, Italia afrikkalaisen pakolaistulvan vuoksi, Ranska - muslimiväestönsä kanssa.

Ranska, joka on Italian tavoin Euroopan kulttuurin tyyssija ja jonka kantaväestön olisi kauan sitten pitänyt merkitä Unescon suojelukohteeksi kokonaisuutena, niin kuin italialaiset, hollantilaiset, belgialaiset jne., on nyt vaikeuksissa muslimiväestönsä turhautuneiden toisen-kolmannen sukupolvien kanssa, jotka eivät sopeudu eivätkä assimiloidu ihanaan ranskalaiseen kulttuuriin, joka on muuten aika vapautunutta, luovaa ja tottunut ulkomaalaisiin. Assimilaatio ei tunnu silti hyvältä. On kestettävä ja annettava tilaa migranttien omalle kulttuurille. 

Pohjolan pienet kansat eivät pärjää koossaan alkuunkaan Euroopan suurimmille, eli meillä on nyt todellinen ongelma edessämme.

Wienissä keskellä upeita historiallisia katuja voi nähdä laumoittain meluavia arabialaisia lapsia ja nuoria. On siellä meluavia ja roskaavia paikallisiakin, mutta he eivät näy. Arabialaiset näkyvät.

Eurooppa on maailman laajuisesti ottaen kokonaan historiallisesti arvokas säilytettäväksi tarkoitettu alue. Se ei ole erämaata, ei aavikkoa. Se on täynnä ihania historiallisia kohteita, museoita, linnoja, palatseja, maisemia, kaupunkeja ja kyliä, erikansallisia valtioita, joiden on pakko säilyä kulttuurilliselta ja historialliselta näkökannalta, koska se on meidän eurooppalaisten identiteettimme, perintömme ja juuremme. Se on meidän kulttuuria, johon meillä eurooppalaisilla on laillinen oikeus.

Voisiko olla viisaampi auttaa pakolaisten kotimaita saamaan asiansa järjestykseen, tuhoamatta historiallista Eurooppaakin? Voisiko olla mahdollista todella ajatella kerran globaalisesti, unohtaa reviirinsä ja öljyintressinsä kolmansissa maissa ja auttaa heitä järjestämään riitansa ja ongelmansa kuntoon oman kulttuuripiirin puitteissa pakottamatta heistä uuseurooppalaisia, joita heistä ei koskaan tule?

Vaikeita kysymyksiä, mutta missä ovat eduskunnan debatteja ja mielipiteitä asiasta, missä ovat Suomen kansaa ja kulttuuria suojelevat lakiesitykset ja säännöt? Kiva ratkaisu on perussuomalaisten ehdotus erilaisista työttömyyskorvauksista kantaväestölle ja maahanmuuttajille. On helppo sabotoida maahanmuuttajia, jotka ovat jo muutenkin onneton osa tämän maan väestöä, pitämällä ne vuosikausia turhilla tehottomilla (heidän kohdallaan) kursseilla eikä töissä, mutta missä ovat konstruktiiviset ehdotukset siitä, kuinka voi arvokkaasti, sivistyneesti ja armolla päästä tästä ongelmasta? Kulttuuriministeriön sivuilla. Upea visio, josta kukaan ei tiedä mitään.

Sitten ne "ryssät"...
Venäläiset ovat kärsivällisiä ihmisiä (tarkoitan nyt kaikkia venäjänkielisiä Venäjällä kasvaneita maahanmuuttajia, suurin osa joista on toki suomalaista tai inkeriläistä syntyperää), mutta heidänkin kärsivällisyys "ryssittelyyn" ja hiljaiseen selkään puukottamiseen loppuu joskus.

Venäjältä tulleet ovat sopeutuvaista kansaa. Venäjän suomalaiset odottivat kuin paratiisiin pääsyä paluuta Suomeen. Inkeriläisille sopeutuminen suomalaiseen elämään ei tuota mitään vaikeuksia, koska tavat ovat samoja. Puhtaita etnisiä venäläisiä Suomessa ei ole kovinkaan paljon ja he yleensä sopeutuvat tai pysyvät omissa oloissa ja pienissä piireissään. 

Ja sitten vielä niin sanotuista "venäläisistä turisteista"... Niin sanotut "venäläiset" turistit eli turistit Venäjältä eivät ole pelkästään venäläisiä, niiden joukossa on hyvin edustettuna kaikki Venäjän kansallisuudet. Jos Suomi edelleen haluaa nauttia heidän rahoistaan niin pitää joko kestää (se on turistimaan lempikirouksia!) tai sitten toimia - opastamalla ja tiedostamalla epämiellyttäviä ilmiöitä vastaan. Sakottaa vaikka, jos rikkomukset ovat niin vakavia. Mutta valitettavasti tämäkin suhtautuminen on usein väritetty suomalaisten kansallistunteillaan, vaikka muista kansallisuuksista suomalaiset eivät kovin paljon tiedä eivätkä välitä paitsi Thetcheniasta jostain kummallisesta syystä.

Moniko suomalainen, esimerkiksi, tietää, kuka on kurdi ja mitä hän Suomessa tekee? Ja mitä eroa on kurdilla ja turkilla? Luulisi, että aktiivinen kulttuurillinen valistustyö immigranttitaustoista poistaisi suurimman osan ennakkoluuloja aika nopeasti.(1)

Voisiko olla mahdollista, että suomalla Suomessa jo juurtuneille immigranteille enemmän julkista kunnioitusta, kulttuurillista näkyvyyttä ja tasa-arvoa, Suomen lain ja sääntöjen rajoissa, voitaisiin välttyä ristiriidoista, piilotetusta katkeruudesta ja törmäävistä kannanotoista, niin sanotusta (muuten molemminpuoleisesta) "rasismista" kokonaan? Olen aivan varma siitä, että tämän "rasismin" takana on kantasuomalaisten aito huoli ja perusteltu epävarmuus maansa tulevaisuudesta. Suomen tulevaisuuden pitää olla huolenaiheena myös immigranteille.

Julkinen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen areena ja tila (vaikka kuinka pieni) jokaiselle kansallisuudelle poistaisi erikansallistaustaiset lapset kaduilta ja sijoittaisi heitä kulttuurikerhoihin. Kunnioitettu ja kiitollinen immigrantti tekee kaiken sopeutuakseen ympäristöön, joka häntä kannustaa. Lisäksi, etninen erilaisuushan on maassa rikastuttava ominaisuus pienissä määrissä. Suomalaiset matkustavat ympäri maailman etsimässä etnistä erilaisuutta hylkien kevyesti omat voimavaransa kotona.

Suomalaiset eivät ole virheetön kansa, mutta järkeviä suomalaiset ovat ja kyllä he rakastavat Suomea hyvin paljon. Eikö voisi olla innovatiivinen ja ensimmäinen Euroopassa ehdottamalla toisenlaisia ratkaisumalleja maahanmuutto-ongelmiin, inhimillisiä, arvokkuutta säästäviä ja järkeviä malleja.

Tehtyä ei voi tehdä tekemättömäksi, mutta virheitä voi korjata ja epäkohdat oikaista. Näin toteutuisi ajatus Suomi-brändistä, maasta, joka ei ole vain ekologisesti puhdas vaan ihmiskohtelussakin todella ekologinen edelläkävijä, maa, joka on päässyt irti vihasta ja ksenofobiasta (niin sanotusta "rasismista").

Ja vielä pari viimeistä sanaa. Se niin sanottu "rasismi" ei ole vaarallinen vaan hyvin ilkeä ja kiusallinen ilmiö, joka laumoissa ja kiihdytettynä (esimerkiksi, alkoholilla) voi muuttua hyvin nopeasti vaaralliseksi ja veriseksi oikeaksi rotu- ja kansallisvihaksi, rasismiksi, jota muuten harrastavat vain "harvat ja valitut".


(1) http://fi.wikipedia.org/wiki/Kurdit